Alexandra Salmela kertoo vuoden Parnasso-lehden haastattelussa ulkopuolisuudesta kielessä. Ulkopuolisuus ei ole negatiivista vaan se mahdollistaa ajattelemisen toisin. Slovakialainen Salmela on kirjoittanut romaaneja sekä suomeksi että slovakiaksi. Hänen esikoisteoksensa 27 eli kuolema tekee taiteilijan ilmestyi vuonna 2010.
Salmela kertoo haastattelussa, että hän nauttii siitä, kun tekstiä rikotaan ja se “ottaa oman tilansa.” Rikkominen on mahdollista silloin, kun kirjoittajalla on ulkopuolinen suhde kieleen. Salmela muutti Suomeen vuonna 2007. Sitä ennen hän oli jo opiskellut suomen kieltä Prahan Kaarlen yliopistossa.
Salmela on asunut Suomessa yli kaksi vuosikymmentä. Silti hän suhtautuu edelleen kieleen ulkopuolisena. Hän kertoo siitä, miten huomaa kielessä asioita, joihin Suomessa syntyneet eivät välttämättä kiinnitetä huomiota. Hän kertoo esimerkiksi muualta Suomeen muuttaneesta ystävästään, joka lukee Avotakka-lehden itsepäisesti Avotaakaksi.
Kielen pirstaloitumisen ja rikkomisen lisäksi Salmelaa kiinnostaa kielen menettämisen piirteet. Häntä kiinnostavat väärinymmärrykset, joita väistämättä tapahtuu, kun opiskellaan uutta kieltä. Hän muistuttaa siitä, miten oma mieliala vaikuttaa kielen osaamisen tasoon. Eri päivinä suhde vieraaseen kieleen on erilainen. Myös kulloinenkin tarve vaikuttaa siihen, mitä vieraasta kielestä poimii. Salmela käyttää esimerkkinä nälkää ja sitä, miten nälkäisenä tekstistä erottuvat ruokalajeja koskevat sanat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti